Palkkakeskustelumallilla on nyt näytön paikka

Perjantai 25.11.2011 klo 11:25 - Johanna Lähteenmäki

Lähes kolme kuukautta kestäneet rahoitusalan neuvottelut ja sovittelu saatiin päätökseen tiistai-iltana kun kaikki sopimusosapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan sovintoesityksen. Sovintoratkaisua luonnehdittiin molemmin puolin siedettäväksi ja katsottiin, että vastaan tultiin aika tavalla. Suurimpana kivenä kengässä oli viime metreillä sama asia kuin muillakin toimialoilla. Miten yleiskorotuksen ja paikallisen erän, tässä tapauksessa palkkakeskusteluerän, jakosuhde määräytyy? Muilla toimialoilla raamisopimuksen kustannusvaikutus oli jaettu 2/3 ja 1/3 suhteessa paikallisen erän tappioksi. Finanssialan työnantajat lähtivät siitä, että jakosuhteen tulee on tasan 50–50.

Palkkakeskustelumalli on ollut käytössä rahoitusalalla vuodesta 2008. Tosin 2009 ei korotuksia jaettu ollenkaan, joten yhteensä palkkakeskusteluja on käyty nyt kolme kertaa. Vuonna 2008 malli otettiin innostuneesti vastaan - kerran vuodessa käytävää suoritus-/palkkakeskustelua pidettiin edistyksellisenä, sillä se  syrjäytti vanhan ikälisäjärjestelmän.

Jokaisen käydyn palkkakeskustelukierroksen jälkeen tyytyväisyys malliin on kuitenkin pienentynyt. Mistä tämä sitten johtuu? Ensimmäisenä vuonna mallin kautta jaettiin 1,55 %, eikä vastaavaan summaan ole sittemmin päästy. Jaettavissa oleva raha ei kuitenkaan ole viimeisten kyselyiden perusteella pääsyy, miksi malliin ollaan tyytymättömiä. Mallia on jäsenistön puolelta arvosteltu myös siitä, ettei se toimi kuten sen pitäisi. 

Korotuksia ei välttämättä maksetakaan laadullisen suoriutumisen perusteella vaan tarkastellaan tulostavoitteiden täyttymistä. Vaikka suoriutuminen ja pätevyys ovatkin olleet sekä esimiehen että alaisen mielestä hyviä on korotuksia jätetty maksamatta sillä perusteella, että nykyinen palkka on jo riittävän suuri. Jossain pankeissa korotukset on jaettu tasaisesti kaikille.

Näin ollen arvostelua on myös tullut sen suhteen, että mallin kautta jaetaan nykyisin kaikki palkankorotukset, vaikka selkeät palkkavääristymät tulisi korjata mallin ulkopuolella.

Tosi asia on myös, että rahoitusalalla maksetut yleiskorotukset ovat mallin myötä jääneet selvästi pienemmiksi kuin muilla toimialoilla. Palkkakeskustelumallia ei kuitenkaan ole hylätty, sen kehittämiseen kohdistuu nyt vain paineita. Tällä hetkellä se koetaan helposti ainoastaan välineeksi, jolla luopua yleiskorotuksista ja jarruttaa palkkakehitystä.

Ei kysytä, mutta annetaan ymmärtää

Maanantai 21.11.2011 klo 12:10 - Johanna Lähteenmäki

FK:n työsulkuilmoituksen kohdistaminen ainoastaan liittojen jäseniin on herättänyt paljon ihmetystä niin YTN:n liitoissa kuin jäsenkunnassakin - myös sen takia, ettei työnantajalla välttämättä ole edes tietoa ketkä kuuluvat liittoihin ja ketkä eivät.

Viime viikon alkupuolella Helsingin Sanomien haastattelussa FK:n työmarkkinajohtokunnan puheenjohtaja Pasi Kämäri totesi, ettei työnantajalla ole tarkoitus mennä kysymään kuka on järjestäytynyt ja kuka ei. Loppuviikolla pankeissa alettiin toimia FK:n ohjeiden mukaisesti. Niissä ei tosiaan kehoteta kysymään kuka kuuluu liittoon ja kuka ei. Niissä todetaan, että työsulku on kohdistettu järjestäytyneisiin ja mikäli työntekijä ei katso kuuluvansa tähän joukkoon, tulee hänen ilmoittaa siitä etukäteen työnantajalle. Ei siis kysytä, mutta annetaan ymmärtää. Samalla logiikalla voisi kai sitten työpaikkailmoitukseen kirjata, että emme palkkaa raskaana olevia työnhakijoita. Mikäli koet täyttäväsi hakuedellytykset, ystävällisesti lähetä hakemuksesi määräpäivään mennessä.

FK on päivittänyt työtaisteluohjeensa nettisivuilleen 5.9. juuri neuvottelujen aloituksen jälkeen. Palkansaajapuolella työtaisteluista alettiin puhua vasta kaksi kuukautta kestäneen neuvottelujakson jälkeen, kun mikään ei tunnut etenevän minnekään. Olisiko FK:lla siis jotakin sellaisia tavoitteita, joiden läpimenoon ilman työsulkua se ei ole alusta astikaan uskonut? Ja jotenkinhan palkansaajapuoli pitää ensin saada jättämään lakkovaroitus, jotta työsulkuilmoitus voidaan perustella. Kahden kuukauden neuvottelujen jarruttaminen toimii siihen ihan hyvin.

YTN:n on ohjeistanut niin jäseniään kuin yhteyshenkilöitäkin ilmoittamaan, että kaikki jäsenemme ovat työantajan käytettävissä työsulun aikana. Tämä siksi, että työsulun kohdistaminen ainoastaan järjestäytyneisiin on hyvin kyseenalaista. Asiantuntijoiden mukaan se loukkaa jopa ILO:n yleissopimusta, johon Suomi on sitoutunut. Yleissopimus nro 98 ensimmäisen artiklan kohta 2 b) kieltää erottamasta työtekijää tai tuottamasta hänelle muulla tavoin vahinkoa sen johdosta, että hän kuuluu ammatilliseen järjestöön. Vielä on matkaa maailman parhaaseen työelämään, kun nämä pykälät pitää kaivaa esiin 2010-luvun Suomessa. 

 

Työaikakirjanpito saatava osaksi tilintarkastusta

Torstai 10.11.2011 klo 9:45

Ilkka Ahtiainen puuttui harmaata taloutta käsittelevässä kirjoituksessaan (Harmaan talouden hiirulaiset, HS 1.11.) merkittävään, mutta julkisuudessa melko vaiettuun ongelmaan, nimittäin korkeasti koulutettujen ylempien toimihenkilöiden tekemiin palkattomiin ylitöihin. Kolumnissa viitattiin Akavan tutkimukseen, jonka mukaan valtio ja kunnat menettävät palkattomien ylitöiden vuoksi yli 129 miljoonaa euroa vuodessa.

Yksittäisen palkatonta ylityötä tekevän työntekijän taloudelliset menetykset ovat myös suuret. Jos 3 500 euroa kuukaudessa ansaitseva työntekijä 30-vuotiaasta asti tekee palkatonta ylityötä 3 tuntia joka viikko, työntekijä on menettänyt lopputyöurallaan – siis 65-vuotiaana - 157 000 euron bruttoansiotulon.

Myös eläke on pienentynyt työntekijän loppuelämän ajaksi 133 eurolla kuukaudessa. Eläkkeen lisäksi korvaamattomat ylityöt pienentävät myös kaikkia ansiosidonnaisia etuuksia, kuten vanhempainvapaakorvauksia ja sairauspäivärahaa.

Taloudellisten menetysten lisäksi on otettava huomioon korvaamattoman ylityön työsuojelullinen näkökulma. Kun ylityötunteja eikä työaikaa ylipäätään merkitä todellisten tuntien mukaan työaikakirjanpitoon, on mahdotonta seurata tehtyjen työmäärien pysymistä lain sallimissa rajoissa.

Esimiesten on käytännössä lähes mahdotonta huolehtia työlainsäädännön mukaisesta huolehtimis- ja valvontavelvollisuudestaan. Kieltämättä syytä on myös siinä, että eri syistä ylemmät toimihenkilöt itse tekevät pitkää päivää ja haluavat työssään vaikuttaa ja edetä. Uskallan kuitenkin väittää, että nämäkin ylemmät kirjaisivat tuntinsa ja tekemisensä, jos siihen olisi mahdollisuus eikä niiden vaatimisesta kirjattavaksi ja korvattavaksi tarvitsisi pelätä joutuvansa silmätikuksi ja hankalaksi tyypiksi.

Työssä jaksamisen ja työurien pidentämisen kannalta tehtyjen ylityötuntien asianmukainen seuranta olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, sillä lähes 60 % korkeasti koulutetuista kokee ainakin ajoittain olevansa lähellä vakavaa työuupumusta.  On myös laajalti tutkittu, että tuottavuus, saatikka luovuus romahtaa pitkien työpäivien myötä.

Jos palkattomien ylitöiden summalla ryhtyy ajatuksellisesti ”hulluttelemaan”, voi pohtia kuinka monta työpaikkaa syntyisi lisää, jos tämä tuntimäärä kohdistettaisiin uusien töiden luomiseen. Jos 23 000 ekonomia tekee keskimäärin 3 tuntia harmaata ylityötä viikossa, niin montako ekonomia saisi lisää töitä, jos nämä tunnit jakautuisivat tasaisesti? Tai jos tehdyt työt kirjattaisiin työaikapankkeihin, kuinka paljon tämä korvaisi vuorotteluvapaalle hakeutuvia ja säästäisi osaltaan valtion varoja?

Palkattomien ylitöiden muodostaman ongelman ratkaisuista luonnollisena nousee esille riittävien voimavarojen turvaaminen työsuojeluviranomaisille. Työaikakirjanpidon valvontaa ei SEFE mielestä kuitenkaan pidä jättää yksin viranomaisten vastuulle. SEFE ehdottaakin harkittavaksi lakimuutosta, joka edellyttäisi, että tilinpäätöksen yhteydessä vaadittaisiin tilintarkastajalta lausunto myös työaikakirjanpidon tarkastamisesta. Eli tulevaisuudessa tilintarkastaja toteaisi tarkastaneensa yrityksen kirjanpidon, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen, hallinnon sekä työaikakirjanpidon. Ainakin räikeimpiin tapauksiin pystyttäisiin kyseisen lakimuutoksen avulla puuttumaan.

 

Lotta Savinko

Edunvalvontajohtaja, Suomen Ekonomiliitto SEFE ry

Tämä teksti julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa 10.11.2011.