Keskiviikko 15.9.2010 klo 12:36 - Johanna Lähteenmäki
Ay-matematiikka on siitä kuuluisaa, että siinä kukin saa haluamansa lopputuloksen ja samasta aiheestakin tehdyt laskelmat saattavat päätyä aivan eri lopputuloksiin. Eroja aiheuttavat koronkoron vaikutukset, maksuajankohtien ja erilaisten paikallisten, epätasaisesti jakautuvien, erien huomioiminen. Työehtosopimusneuvottelujen tulokset ovat kuitenkin tyypillisesti kokonaisratkaisuja. Tällöin samassa paketissa sovitaan niin palkankorotuksista kuin tekstikysymyksistäkin. Palkankorotuksille vielä on suhteellisen helppo laskea kustannusvaikutusta. Loppusumma riippuu alan palkkasummasta ja korotusajankohdasta. Tekstikysymyksille hintalapun asettaminen taas on haastavampaa. Vielä jonkinlaisen arvion pystyy asettamaan esimerkiksi lomarahalle tai äitiys- ja isyysvapaan palkalle, jotka työehtosopimuksissa määritellään.
Mutta millainen hintalappu asetetaan esimerkiksi henkilöstöedustusjärjestelmälle? Työnantajapuolelle kulu on minimaalinen, sillä henkilöstöedustajan korvauksilla harva pääsee rikastumaan. Työtekijäpuolelle taas oman edustajan saaminen esimerkiksi niihin neuvotteluihin, joissa tehdään ratkaisuja liittyen yrityksen palkkapolitiikkaan, työhyvinvointiin ja työyhteisön kehittämiseen, on pitkällä tähtäimellä hyvin arvokasta. Puhumattakaan tietysti siitä, mikä on vaikutus työn tuottavuuteen ja sitä kautta yrityksen tulokseen, kun jokin on ongelmatilanne saadaan ratkaistua henkilöstöedustajan avustuksella. Tai vastaavasti yksittäisen henkilön hyvinvointiin ja työkykyyn, kun esimerkiksi epäasiallisesta käytöksestä johtuva tilanne saadaan ratkaistua ajoissa.
Julkisuudessa kuitenkin usein keskitytään palkankorotuksiin, varsinkin jos tilanteet konfliktoituvat. Tällöin otsikoissa vilahtelevat erilaiset korotusprosentit, yleensä vielä yleiskorotukset sekä paikalliset ja palkkakeskusteluerät yhteenlaskettuina. Korotuserimielisyyksien taustalla ovat kuitenkin tyypillisesti suuremmat periaatteelliset kysymykset, puolin ja toisin. Kuten se mitä on aiemmin sovittu, mikä on yleinen työmarkkinakäytäntö tai kuka päättää koordinaatiosta. Mutta mikä on periaatteiden hinta, se se vasta on aika vaikeasti määriteltävissä.