Palkattomat ylityöt osa harmaata taloutta

Harmaa talous ja talousrikollisuus merkitsevät Suomen kansantaloudessa arviolta usean miljardin verotulojen menetystä vuodessa. Vaikka yksittäinen työntekijä ei tuntisi kansantalouden huolia omikseen, oma talous ja omat aika lienevät jokaiselle läheisiä. Moni asiantuntija tekee silti harmaata ylityötä vähän epähuomiossa: ehkä muodostuu tavaksikin ottaa illalla läppäri esiin, kun ennen seuraavaa työpäivää on ”ihan pakko lukea pari muistiota ja viimeistellä esitys ja on melkein sata sähköpostia lukematta”.

Liukuvan työajan säännökset voivat aiheuttaa hämminkiä ylitöiden suhteen. Kun ylityötä ei kirjata, syntyy ylikuormittumisen riski, palkat jäävät saamatta, eläkemaksut ja verot maksamatta. Työuran mittaan tästä kertyy pahimmillaan pitkä penni – joka jää saamatta. Verotulojen menetykset ovat yhteiskunnan tasolla merkittäviä.

Monet akavalaiset liitot ovat kuitenkin kartoittaneet jäsenkyselyissään työaikakäytäntöjä. Esimerkiksi Tekniikan Akateemiset TEK arvioi jäsentutkimuksensa tulosten pohjalta, että keskiverto ylempi toimihenkilö, esim. diplomi-insinööri, menettää yli 300 000 euroa palkkatuloja uransa aikana, ellei hän peri ylityöstään korvauksia. Toisin sanoen kokonaiset kolme vuotta ilmaista työtä työuran aikana.

Kaikkihan sitä tekee, ainakin rahoitusalalla

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n selvityksen mukaan jäsenliittojen jäsenet tekevät keskimäärin yli neljä tuntia harmaata ylityötä viikossa. Rahoitusalalla oli korkein alakohtainen harmaan työajan keskiarvo, 4,9 tuntia viikossa.

Ongelma on tuttu YTN:n finanssialan taustaryhmän puheenjohtaja Pekka Rintalalle, joka toimii OP-Pohjolassa asiakasvastuullisena rahoitusjohtajana Etelä-Pohjanmaan Osuuspankissa ja YTN-yhteyshenkilönä. Hän katsoo, että elämänmenoa finanssialalla värittävät toimintojen tehostaminen ja asiakaspaineet.

– Harmaata ylityötä syntyy asiakas- ja tulospaineiden alla. Päivää joutuu jatkamaan, jos työt eivät tule tehdyiksi varsinaisen työajan nimissä. Jotkut asiat vaan on tehtävä, ja ne odottavat, kun päivän aikana tulee asiakkaita. Esimiestehtävissä toimiessa esimiehen töihin pääsi vasta, kun konttorin ovet suljettiin, Rintala toteaa. 

Työaikaa ei seurata

Rintalan mielestä rahoitusalan työaikakäytännöt ovat ylemmillä toimihenkilöillä joustavia ja samalla pulmallisia: kun työaikaa ei seurata, ylitöiden korvattavuus on sopimus- ja luottamuskysymys.

– Esimies ei ehkä nimenomaisesti vaadi tai määrää tekemään ylityötä. Mutta aikatauluihin ja asiakaspalveluodotuksiin on sisäänrakennettu oletus, että ylityötä tehdään.

Hän kertoo itse voivansa lähteä joskus aikaisemmin tai pitävänsä vapaapäivän korvauksena ylityöstä. Mutta kaikissa alan yrityksissä ja työpaikoissa ei ole yhtä hyvä tilanne.

– Yhteiset selkeät pelisäännöt ovat tärkeitä. Organisaation johtamismalli ohjaa talon tapoja.

Kokemus on tuonut Rintalalle varmuutta töiden priorisointiin ja suunnitteluun. Hän arvostaa, että YTN on koulutuksissaan pitänyt esillä ylityökysymyksiä ja harmaan ylityön haittapuolia. Rintala kertoo kannustaneensa luottamusmiehenä esimiehiä pohtimaan, ovatko työmäärät tasapainossa ja miten ylitöiden korvattavuus järjestetään.

Kenen eteen töitä tekee

Ylityön merkitystä voi mitata laskemalla todellisen tuntiansion kaikkien työtuntien pohjalta. Kun ottaa laskelmassa huomioon ylityötunnit, tuntipalkka voi yllättää pienuudellaan. Sitten voikin pysähtyä sen ajatuksen ääreen, mitä menettää.

Mitä tekisikään niillä tuloilla tai sillä ajalla, joka kului ylitöissä? Mitkä yhteiskunnan palvelut olisivat paremmassa jamassa, jos harmaan talouden tulovirta saataisiin verotuksen piiriin? Ehkä se verotuskin vähän kevenisi.

teksti: Ritva Siikamäki, Akava