Työaikajohtamista ei tunneta

Kuinka realistinen on tavoite pidentää työuria, kun työntekijät palavat loppuun jo ennen nykyistä eläkeikää? Työaikajohtaminen on liian usein tuntematon asia tai se sysätään – ilman asianmukaisia "työvälineitä" – lähiesimiesten hoidettavaksi. Esimiestyön huonon laadun on moni tutkimus nostanut viime vuosina merkittävimmäksi yleisen työhyvinvoinnin haasteeksi. Tutkimuksissa on kuitenkin yksi olennainen kysymys jäänyt kysymättä: onko yrityksen johto antanut riittävästi aikaa, päätösvaltaa ja muita mahdollisuuksia hyvän esimiestyön tekemiseksi? Osana ongelmaa on monasti myös se, että yksinkertaisesti odotetaan liian paljon aikaansaannoksia liian vähällä tekijäjoukolla. Työaikajohtaminen lähtee aina yrityksen johdosta: jo oma esimerkki vaikuttaa merkittävästi, suuntaan tai toiseen.

Tehokkuus on avainsana yrityksen toiminnassa ja niin tulee ollakin. Mutta mikä on tehokkuutta ja miten sitä tarkastellaan? Business Week -lehden kolumnistin Suzy Welchin mukaan valintatilanteissa pitäisi tarkastella päätöksen seurauksia 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden aikavälillä. Tehokkuuden osalta voidaan vastaavasti kysyä onko kyse 10 minuutin, 10 kuukauden vai 10 vuoden tehokkuudesta. Nykyisen työelämän tehokkuus on liikaa 10 minuutin tehokkuutta, jatkuvaa kaaoksessa navigointia. Johtamisessa olennaista on kohdistaa käytettävissä oleva työaika oikeisiin asioihin sekä ymmärtää käytettävissä olevan ajan niukkuus ja aivojen levon tarve.

Tutkimusten mukaan säännöllisesti pidentyneet työpäivät alentavat työtehoa selkeästi, esimerkiksi asiantuntijan yksi yhdeksän tunnin työpäivä laskee hänen kahden seuraavan päivän työtehoaan 60 prosenttia. Oman lisänsä asiaan tuo työn tunkeutuminen vapaa-aikaan ja kotiin nykyaikaisen teknologian mukana: olet jatkuvasti tavoitettavissa, eivätkä aivosi pääse irti työpäivän akuuteista tekemisistä – siis 10 tunnin kaaoksesta. Monasti hyvät työhön liittyvät ajatukset, ideat ja oivallukset syntyvät silloin kun ei olla työpaikalla, vaan vaikkapa kotona saunan lauteilla tai rentouttavan illan jälkeen. Aivot siis työskentelevät työnantajan lukuun alitajuisesti vapaa-ajallakin.

Akavan yksityissektorin neuvottelujärjestön Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n keräämien vuotuisten tilastojen mukaan rahoitusalalla, jossa viikoittainen työaika on yksityissektorin pisin, todellinen työaika vuonna 2010 oli keskimäärin 41,7 tuntia, kun se työehtosopimuksen mukaan on 37,5 tuntia. Esimiestehtävä pidentää työaikaa. Tämä johtaakin kysymykseen, onko mielekästä lainkaan pyrkiä esimiestehtäviin, koska tuntipalkka on vaarassa laskea. Erityisesti esimiestehtävissä oleva on usein tai hän kuvittelee olevansa oltavan työehtosopimuksen ulkopuolella. Tällöin ajatellaan, etteivät työaikalain säännökset päde minuun ja että ylityökorvaukset sisältyvät jo peruspalkkaan, mikä sinänsä ei pidä paikkaansa.

Työaikapankki on järjestelmä, jossa työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja etuuksia voidaan säästää tai lainata sekä yhdistää toisiinsa pitkäjänteisesti yksilön ja perheen tarpeisiin sopeuttaen. Joustavuus on työaikapankin avainsana. Sen avulla voidaan paremmin sopeuttaa työ- ja vapaa-aika, mikä lisää yksilön ja työyhteisön tehokkuutta pitkällä aikavälillä. 

Nopeasti heikentynyt taloustilanne lisää painetta pidentää työpäiviä: pelko työpaikasta panee ponnistelemaan entistä enemmän. Kun lisääntyneet työtunnit tulevat hyvänä aikana kertyneen työajan päälle, kasvaa yksilön kuormittuminen entisestään, ja pitkän aikavälin tehokkuus helposti laskee.

Sekä työssä jaksamisen, työurien pidentämisen että tasapainoisen työn jakautumisen kannalta normaalit työajat tulisi mahdollistaa. Tavoitteena tulee olla mainittu 10 vuoden tehokkuus. Vastuu asiasta on sekä työnantajalla ja kollegoilla että työntekijällä itsellään. Esimiehille pitää antaa mahdollisuus ohjata käytettävissä oleva työaika oikein pitkän aikavälin tehokkuustavoitteen näkökulmasta. Työyhteisön puolestaan tulee luoda työilmapiiri, jossa normaalin työajan tekeminen on tavoiteltavaa. Lopullinen vastuu on tietenkin työntekijällä itsellään. Liian usein kuitenkin kuulee, että eihän kenenkään ole pakko tehdä ylitöitä, mutta todellisuudessa työmäärät ja aikataulut puhuvat toista. Omia akkuja on voitava ladata päivittäin, muuten virta loppuu ennen aikojaan.

Teksti perustuu Kauppalehden debatti-palstalla vuonna 2009 julkaistuun Esa Vilhosen kirjoitukseen Työssäjaksaminen korostuu – painopiste pitkän aikavälin tehokkuuteen.